Kipua

Ei särkevää sydäntä
voi parantaa särkylääkkeillä,
eikä ahdistusta
tukahduttaa tupakalla,
tai mieltä
puhdistaa alkoholilla.
Ja aikakin
tikkaa haavat
niin pirun hitaasti.

Ihme

Sinä iltana
me istuimme siinä kolmestaan,
korkealla betonipaalulla,
illan himmetessä.
Te molemmat olitte
niin nuoria ja kauniita,
humalassa,
mutta juuri sopivasti.
Minä katsoin taivasta,
te juttelitte,
ja koko maailma
asettui aloilleen.
Sinä hetkenä mietin,
miten elämässä voi olla
niin paljon onnea
kaiken tämän jälkeenkin.
Miten joka illan jälkeen
tulee aina uusi aamu
ja yömyöhäiselläkin pilkahtelee
valo?

Kumppanista

Minä seison

parrasvaloissa,

ja sinä istut

katsomossa.

Joka kerta,

kun kaadun,

silmäsi välähtävät

kiiluen.

Jonakin päivänä

et enää istu penkillä,

sillä minä

en näe enää

silmiäsi.

Joku päivä

päästät irti,

etkä enää

koskaan palaa.

Mistä tiedän?

Ethän enää

tanssikaan

kanssani.

Tänä kesänä musta tulee se, joka haluan olla

Mä haluan kokea, tehdä, mennä, nähdä ja elää. Haluan tuntea adrenaliinin, dopamiinin, endorfiinin ja oksitosiinin juoksevan suonissa. Joku saisi vetäistä multa jalat alta niiden luonteella ja sen jälkeen lähteä mun kanssa roadtripille. Mä haluan tehdä tästä kesästä kaikista eletyistä kesistä parhaan, täynnä auringonlaskuja, ruokaa, matkoja, musiikkia, ystäviä ja suudelmia. Mulla on sellainen absurdi haavekuva. Haluan kokea kaikkea uutta, käydä paikoissa, missä en oo koskaan ennen käynyt, tavata persoonia, joita en oo ennen tavannut, puhua ihmisille, joille en ole aiemmin uskaltanut. Tässä kaikessa on oikeasti kyse jostakin isommasta, itseni muuttamisesta. Oon miettinyt kauan, mikä mua estää olemasta se ihminen, joka haluan olla. Ja nyt oon päättänyt, että ei enää mikään.

Jos joku haluaa liittyä mun kesäsuunnitelmiin, saa ilmoittautua. Tarviin rikostovereita.

Uusi alku

Mä kävelen polkua pitkin auringon paistaessa lämpimästi. Tämä kevät on uusi alku, aloitus puhtaalta pöydältä, ainakin melkein. Tämä kaupunki on jo tuttu, olen tallaillut sen katuja tammikuusta lähtien.

Olen pian parikymppinen Lapin tyttö Pirkanmaan kaduilla. Nautin melankolisesta musiikista, hyvästä ruuasta, runoista ja kauniista säästä. Lähiaikoina olen nauttinut koko ajan kasvavasta lämmöstä ja tiedosta, että pian pääsykoekiireet ovat ohi, ja minulla on aikaa elää.
Yritin pitää Lapista muuttamiseni jälkeen jonkin tyyppistä lifestyle-blogia, mutta ei se oikein ottanut tuulta alleen. Ajattelin palata minulle paremmin sopivaan blogimuotoon, johonkin tällaiseen. En osaa vielä kertoa, mitä tuleman pitää, mutta todennäköisesti jotain runollista.