Sinä iltana
me istuimme siinä kolmestaan,
korkealla betonipaalulla,
illan himmetessä.
Te molemmat olitte
niin nuoria ja kauniita,
humalassa,
mutta juuri sopivasti.
Minä katsoin taivasta,
te juttelitte,
ja koko maailma
asettui aloilleen.
Sinä hetkenä mietin,
miten elämässä voi olla
niin paljon onnea
kaiken tämän jälkeenkin.
Miten joka illan jälkeen
tulee aina uusi aamu
ja yömyöhäiselläkin pilkahtelee
valo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti